” God, be merciful to me a sinner!”Luke 18:13

Steven Chan

  1. asenteemme on hyvin tärkeä. Raamattu kehottaa meitä omaksumaan Jeesuksen Kristuksen mielen asenteen:

”olkoon teillä tämä mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, 6 joka, koska hän oli Jumalan muodossa, ei pitänyt sitä ryöstönä Jumalan vertaisena, 7 vaan teki itsensä kelvottomaksi, otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. 8 Ja kun hänet havaittiin ihmisen näköiseksi, nöyrtyi hän ja tuli kuuliaiseksi kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.”(Fil. 2:5-8)

  1. tämä oli Jeesuksen ajattelutapa: hän oli halukas alentamaan itsensä samalle tasolle niiden kanssa, joita hän halusi auttaa. Se vaati mielen nöyryyttä ja halukkuutta alistua tekemään sen, mitä Hänen taivaallinen Isänsä vaati – jopa ristinkuoleman. Kristuksen opetuslapsina tai seuraajina meidän on välttämätöntä seurata hänen askeleitaan (1.Piet. 2:21).
  2. Luukkaassa 18:9-14, Jeesus opetti vertauksen fariseuksesta ja veronkantajasta. Hänen tarkoitettu kuulijakuntansa oli niitä, jotka luottivat itseensä ”vanhurskaina ja toisia halveksivina”. Tämä omavanhurskas asenne ilmeni siitä, mitä hän sanoi rukouksessaan sekä siitä, miten hän sanoi sen:” fariseus seisoi ja rukoili näin itsensä kanssa: ’Jumala, Minä kiitän sinua siitä, etten ole niin kuin muut ihmiset—kiristäjät, epäoikeudenmukaiset, avionrikkojat enkä niin kuin tämä publikaani. 12 Minä paastoan kahdesti viikossa, minä annan kymmenykset kaikesta, mitä minulla on.’Hänen otaksuttiin puhuneen Jumalalle, mutta hän rukoili itsensä kanssa!

eräs raamatunselittäjä huomautti näin: ”lause viittaa epäilemättä siihen, että hänen rukouksensa ei todellisuudessa ollut yhteydenpitoa Jumalan kanssa, vaan yhteydenpitoa hänen itsensä kanssa.”(PNT) sille oli ominaista nöyryyden sijaan kerskailu. Meidän täytyy olla huolellisia rukoustemme kanssa. Haiskahtavatko he samanlaiselta asenteelta?

meidän tulisi olla huolellisia sen suhteen, mitä sanomme rukouksissamme – varsinkin kun yritämme luetella saavutuksiamme/siunauksiamme muihin verrattuna – yksin tai yhdessä.

  1. huomaa veronkantajan ruumiinkieli, kun hän rukoili: ”Ja veronkantaja, joka seisoi kaukana, ei edes nostanut silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, armahda minua syntistä!’

hänen kehonkielensä paljasti hänen mielentilansa. Jeesus osoitti, missä hän seisoi (etäällä) – hän ei uskaltanut liittyä niihin, joiden oletettiin olevan pyhiä. Sitten Jeesus pani merkille, mitä hän teki silmillään (hän ei edes nostanut silmiään taivaaseen) – hän katsoi alas, koska hän tiesi, että Jumala oli tietoinen puutteistaan ja että hän oli hyvin kunnioittava Jumalaa kohtaan. Sitten Jeesus pani merkille, mitä hän teki käsillään – hän ”löi rintaansa” – mikä ilmaisi hänen aitoa, sydämestä lähtevää katumustaan. Lopuksi Jeesus pani merkille, mitä hän sanoi rukouksessaan: ’Jumala, ole armollinen minulle, syntiselle!’

  1. on syytä panna merkille, että Jeesus korosti rukouksen esittäjän kaikkia puolia – ei vain sitä, mitä hän sanoi tai rukoili. Voimme myös kuvitella äänensävyn, kun hän sanoi: ’Jumala, ole armollinen minulle syntiselle!”sopusoinnussa nöyryyden asenteen kanssa.
  2. mitä kehonkielemme ja rukoustemme sisältö paljastavat meistä, kun rukoilemme?
  3. rukoilemmeko turhaan toistaen-Matt 6: 7? Joskus näyttää siltä, että rukoilemme vain Jumalan suojelusta jumalanpalveluksiin ja niistä pois. On varmasti tärkeämpiäkin asioita, joista meidän pitäisi olla huolissamme, kun tulemme Hänen eteensä rukouksessa seurakunnan puolesta.
  4. en oikeastaan tiedä, miten joku voi mitenkään heittää pois huolemme; sen sijaan meidän pitäisi heittää huolemme hänelle, sillä hän huolehtii meistä (1 Piet 5:7) ja meidän pitäisi käsitellä huoliamme Jumalan kanssa ja esittää pyyntömme näiden huolien suhteen (Fil 4:6), jotta Jumalan rauha voi hallita sydämissämme.
  5. Huolestuttaako ruoka pöydässämme? Silloin meidän pitäisi rukoilla niin kuin Jeesus opetti meitä: ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme” (Matt. 6:11)
  6. kun mietimme suhdettamme Jumalaan ja toisiin, meidän pitäisi rukoilla: ”ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.”(Matt 6:12)
  7. jos me kamppailemme koettelemusten ja kiusausten kanssa, niin rukoile näin: ”Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.”(Matt 6:13)
  8. jos tunnemme olevamme voimattomia, rukoile: ”sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia ikuisesti.”(Matt 6:13)
  9. Kehonkielemme paljastaa myös todellisen asenteemme, kun olemme vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Osoitammeko me halveksuntaa toisia kohtaan, jotka eroavat meistä? Osoitammeko halveksuntaamme toisia kohtaan, jotka palvovat Jumalaa tietämättään? Ihmiset, joita me halveksimme, eivät todennäköisesti halua kuunnella saarnaamistamme. Raamattu kehottaa meitä: ”Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin sinä, joka olet hengellinen, ennallista hänet lempeyden hengessä, pitäen silmällä, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.”Lempeyden henki tai” totuuden puhuminen rakkaudessa ” ei ole yhdenmukainen halveksivan tai inhottavan asenteen kanssa. Olkaamme varovaisia sen kanssa, mitä sanomme ja miten sanomme sen, sekä mitä kehomme/kasvomme/silmämme teot paljastavat asenteestamme. Osoittavatko ne, että olemme todella nöyriä? Vai paljastavatko he ylimielisyytemme ja halveksuntamme toisia kohtaan, jotka saattavat olla syntisiä? Muistakaamme aina, että Jumalan armosta meidät on pelastettu – niin, muistakaamme olla nöyrä mieli muistaa meidän tarvitse Jumalan armoa niin kuin muutkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.